Armollisuutta

08.12.2021

Entä jos laskisikin rimaa?

Entä jos päästäisi itsensä ja läheisensä hieman helpommalla?

Jos tässäkin tekstissä saisi olla kirjoitusvirheitä ja tekstin sujuvuus ei olisi ensiarvoisen tärkeää, jos teksti vaikka vähän kangertelisi, mitä siitä? Mikä olisi pahinta mitä siitä voisi seurata?

Jos kuitenkin on niin, että täydellisyyden ja suorittamisen sijaan hyväksyntä, läsnäolo, yhteys ja rakkaus onkin elämässä kaikista tärkeintä. Se on upea ajatus, johon kannattaa tarttua, mikäli tähän mennessä on kävellyt ohitse.

Entä jos vaalisi tyytyväisyyttä, itseään ja elämän pieniä iloja kohtaan, pysähtyisi sanomaan itselleen päivittäin, mistä kaikesta on tyytyväinen ja kyselisi samalla, mitä minulle oikeastaan tänään kuuluu. Antaisi itselleen kiitosta. Silittäisi itseään hartioista ja jättäisikin askareet siihen. Lähtisikin kesken kotitöiden metsään kävelemään, rantaan auringonlaskua katselemaan, soittaisi mummolle, lähtisi joogatunnille tai vaikka läheisen luo kahville. 

Siitä voisi seurata yllättäen paljon hyvää.

Jos väsyttää itseään liiallisesti esim. harrastuksilla, kotitöillä ja työtehtävillään, vähänkin liian paljon voi olla totaalisesti liikaa. Jos kuitenkin lopettaa ennen kuin uupuu tai kuormittuu liikaa, keho, mieli ja läheiset kiittävät. Ihmisen tärkein kytkös ja tunneyhteys on ensisijaisesti yhteys itseensä: oman itsensä ja kehonsa rakastaminen, omien voimavarojen kunnioittaminen.

Toimin yrittäjänä kahdessa erilaisessa yrityksessä, joista päätyöni teen siivous- ja kotipalvelualan yrityksessä. Minulla on alalta vuosien työkokemus työntekijän roolissa ennen  yrittäjyyttä, ja edelleenkin kohtaan säännöllisesti erään mielenkiintoisen tabun, vaikka elämmekin 2020-luvulla: Jotkut sanovat, ettei heille ole tullut mieleenkään ulkoistaa kyseisiä palveluita tai tilata muita ihmisiä tekemään kotipalvelutyötä. Jotkut häpeilevät palvelujen tilaamista tai uskovat että heidän tulisi selvitä kaikesta itse. Jotkut sinnittelevät uhraamalla jopa terveyttään, vaikka olisi muita vaihtoehtoja käytettävissä.

Nyt voisimme tulla jo 2020-luvulle. Elämme aikaa, jossa naisilla on työurat ja tasa-arvo on edistynyt sillä tavoin, että monet ihmiset tiedostavat realistisesti, että kotityöpalvelut eivät automaattisesti kuulu naisten harteille. Sitä paitsi kotimaisen työn ja yrittäjyyden suosiminen kannattaa, ja sillä voi mahdollistaa toisille ihmisille työtä ja hyvinvointia, joka sataa välillisesti monen mutkan kautta suomalaisten omaan laariin.

Mielestäni on mahdoton ajatus, että naisen tulisi suoriutua kaikesta itse tai puoliso voisi sitä jopa vaatia: tulisi hoitaa lapset, työelämä nyky-yhteiskunnan vaatimusten mukaisesti, kantaa taloudellinen vastuu perheessä, mahdollistaa lasten harrastukset ja muu sosiaalinen elämä, osallistua yhdistys- ja järjestötoimintaan ja hoitaa kaikki kotityöt siihen vielä päälle.  Järjestää juhlat tuosta vain tai uhrata kesäloma ikkunanpesuun, suursiivoukseen, pihatöihin ja rippijuhlien organisointiin ja toteuttamiseen. Sitten pitäisi vielä palautua ja pystyä rentoutumaan. Ai niin, ja tulisi olla vielä hyvä puoliso, vanhempi, työntekijä, työkaveri, joukkuetoveri ja ystävä. Huh. 

Jos palvelun ulkoistaminen on taloudellisesti mahdollista, ei rajoitteita kannata luoda itse. Nyt on lupa ulkoistaa! Ai ulkoistaa mitä, no mitä tarvitsee: kotityöpalveluita, remontointipalveluita, suunnittelua, LVI-palveluita, catering-palvelua. Tekijöitä kyllä riittää ja ulkoistus tuo nostetta koronakurimuksesta.

Ei todellakaan tarvitse jaksaa kaikkea itse. Eikä ole pakko osallistua urheiluseuran kökkään pää kainalossa.

Sitten se aika mikä armollisuuden ansiosta jää, sen voi käyttää hyvillä mielin itseensä tai perheen ja parisuhteen vaalimiseen.

Armollisuutta, sinulle ja minulle.